En meinaa saada bloggailua mihinkään rytmiin. En tosin mitään muutakaan kirjoittamista. Kaikki kirjoitukset tuntuvat kliseiltä ja tällä hetkellä se on huono asia. Kaikki kuulostaa teennäiseltä ja verbivarasto on tyhjä. Pitäsi ehkä vain aloittaa ja kirjoittaa ja kirjoittaa, vaikka tulisi mitä kuraa tahansa. Nykyään läträän vain tämän avuttomuuden kanssa kuin se olisi minusta riippumatonta. Tietysti aika on kortilla ja välillä väsyttää niin, että pelkkä yksinkertaisen lauseen muodostaminenkin on mahdotonta, mutta silti.
Odotan kirjoituskoulun tuloksia edelleen. Toivon niin kovin, että pääsisin sisään ja joku tai jokin siellä avaisi tämän umpion. Nyt en pysty enkä uskalla kirjoittaa mitään.
Pätkä oppi viime perjantaina nousemaan itse taapero-kärryihinsä ja samaan syssyyn työntämään niitä itse. Laiskat anhemmat, kun ei jaksaneet työntää kärryjä ympäri huushollia. Oli niin riemuissaan uusista taidoista. Naurettiin kaikki ääneen.