Tänään pätkä soitti elämänsä ensimmäistä kertaa oikeita rumpuja. Kotona se on saanut harjotella kapulan heiluttelua, vain yhden kapulan, mutta tänään pääsi oikean setin ääreen. Voi sitä ilmettä, mikä pienillä kasvoilla oli! Tuollasen kymmenkuisen toiminta on niin kokonaisvaltaista ja rajatonta ja riemullista. Niin kuin se ilo, mikä syntyy kun pätkä saa taputuksellaan muutkin taputtamaan. Jonkinlainen kommunikoinnin väline kai taputuskin on. Ainakin siitä syntyy positiivinen reaktio, kaikille.