Jumitusta ollut viime aikoina ilmassa. Yhden tärkeän päätöksen olen tehnyt ensi syksyä koskien, mutta siinäpä kaikki. En pysty kuin kaukaisiin, tulevaisuuden suunnitelmiin. Keskittymiskyky ei ehkä ole täysin palautunut ennalleen. En jaksa enkä pysty. Äitini piti minulle eilen esitelmää Jungista ja Jungin uskonkäsityksestä ja minä tipahdin, kun en jaksanut pinnistellä. Tekisin mieli keskustella ihan asioistakin ja pohdiskella, mutta en jaksa. Haluan vain lukea Annaa ja Bridget Jonesin päiväkirjoja. Mistään älyllisestä on turha unelmoidakaan. Yritin lukea Milan Kunderan Romaanin taidetta, mutta oma kapasiteetti ei riittänyt. Odotan aikoja, jolloin saan nukkua kokonaisia öitä ja herätä silloin, kun haluan. Ehkäpä sitten pystyn taas  keskittymään. Todennäköisesti Kundera odottaa vuoroaan noin kuusi seitsemän vuotta vielä jahka pätkä aloittaa koulun. Saa odottaa.