Siitä oli jo aikaa, kun viimeksi nauroin niin makeasti kuin eilen. Olin isäni ja siskoni kanssa satamassa tarkistamassa laivamme tilannetta talven jälkeen, kun isäni kertoi unestaan, jonka oli nähnyt edellisenä yönä. Unessa hän oli saanut tehtävän. Hänen piti opettaa kilpikonna lentämään. Unessa isäni ryhtyi tuumasta toimeen ja asensi ensiksi kilpikonnaan radio-ohjattavan moottorin sekä jonkinlaisen vastaanottimen. Näin kilpikonna tottuisi lentämiseen ja samalla isäni saattaisi antaa sille ohjeita maasta käsin. Ihmettelin, että millä se kilpikonna oikein lentäisi. Isäni valisti, että heiluttelemalla etujalkojaan, tietysti. Toinen asia, mikä kummastutti oli, että eikö isäni ihmetellyt unessaan näin omituista tehtävää. Elämä heittää tielle kaikenlaista, kuulemma. Saatoin melkein jo kuulla kilpikonnan jalkojen havinaa.
Laivan kunto oli talvenjäljiltä... no ainakin erilainen kuin viime vuonna. Viime vuonna pohja vuosi ja laiva upposi ensitöikseen, kun se oli laskettu vesille, satama-altaaseen, josta sitä oli palokuntakin pelastamssa. Nyt huomasimme, että pilssi oli täynnä vettä. Pohja ei siis ainakaan vuoda enää!